Tein viime eduskuntavaalien jälkeen päätöksen, että pidän kampanjoinnista taukoa ja keskityn viimeistelemään maisteriopintoni Aalto-yliopiston elokuvatuotannon linjalta tänä keväänä. Osallistuin vuonna 2019 EU-vaaleihin suoraan eduskuntavaalien jälkeen ja tiesin, että koko valtakunnan laajuiset vaalit ovat haastavat henkisesti mutta myös taloudellisten resurssien takia. Tämän johdosta olen kieltäytynyt pitkin vuotta lähtemästä ehdolle eurovaaleihin.
Tilanne on nyt muuttunut. Minut on tänään asetettu ehdolle eurovaaleissa vasemmistoliiton puoluehallituksen toimesta. Mielonen käänsi takkinsa kuten aikoinaan NATO-kannastaan. Periaate on sama – kun tilanteet muuttuvat niin johtopäätösten tulee myös muuttua.
Vasemmistoliittoa europarlamentissa edustanut Silvia Modig on ilmoittanut ettei lähde tavoittelemaan paikkaa uudelleen. Upeaa työtä parlamentissa tehneen Modigin jättäytyminen on puolueelle haaste, ja haluan osaltani olla kantamassa korteni kekoon, että paikka pidetään tai ne jopa tuplataan.
En tietenkään ole lähdössä ehdolle vain koska olen puolueen soturi.
Vasemmistoliitolla on upea joukko ehdokkaita, jotka tuovat meille perinteisesti paljon esillä olevia teemoja esille. Ihmisoikeudet, työntekijöiden oikeudet ja ympäristö ovat myös minulle perusarvoja, joita puolustan.
Mitä muuta siis minulla voi olla tarjottavana ehdokkaana?
Haluan tuoda esille vasemmistolaista turvallisuuspoliittista näkökulmaa Suomen NATO-jäsenyyden jälkeisessä Euroopassa. Aktiivisena reserviläisenä ja reservin yliluutnanttina, tunnen maanpuolustuksen kenttää kohtalaisen hyvin. Olen myös toiminut vasemmistoliiton ulko -ja turvallisuuspoliittisen työryhmän puheenjohtajana ja jäsenenä. Jonkinlaista kokemusasiantuntijuutta kartutti myös se, kuinka jouduimme Venäjän hyökkäyksen jälkeen vasemmistolaisina arvioimaan uudelleen turvallisuuspolitiikkamme perustaa. Mielestäni näkemyksemme on hyvä ja kirkas, mutta se tarvitsee vahvempaa esiintuomista ja osallistumista keskusteluun.
Nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa näissä vaaleissa katseet tulee pitää siinä mitä tapahtuu Ukrainassa. Tuen Ukrainalle Suomesta ja Euroopasta tulee jatkua entistä vahvempana. Myös Israelin Gazan kaistalle kohdistama siviilien kärsimyksestä piittaamaton toiminta osoittaa, että enemmän täytyy tehdä. Ei ole olemassa parempaa kansanmurhaa. Israel on saatava pikaisesti vastuuseen.
Epävakautta lisääviä uhkakuvia on tällä hetkellä ennätyspaljon. Yksi ehdokkuuteeni johtanut tekijä on, että Yhdysvaltojen seuraavien presidentinvaalien jälkeen NATO:a kannattelevan maan presidentiksi asetetaan mahdollisesti jälleen fasistista retoriikkaa viljelevä Donald Trump. Eurooppa ei voi tuolloin luottaa oman turvallisuutensa varmistamisessa vain USA:han vaan rakennettava rinnalla omaa eurooppalaista järjestelmäänsä. Eurooppalaisten jäsenvaltioiden tulee nostaa rooliaan sotilasliitossa. Myös EU:n omat turvatakuut on tuotava pöydälle uudestaan.
Jyrkkien ja mustavalkoisten puheiden väliin mahtuu myös harmaita sävyjä, joista haluan ehdokkaana muistuttaa. Suomessa oikeistopoliitikot varsinkin tuntuvat kilpailevan, kuka lausuu jyrkimmin ja vaatii tiukimpia toimia nykyisessä kriisiytyneessä geopoliittisessa tilanteessa. Sotilaalliselle puolustukselle ja sodan uhkaan varautumiselle arvon antamisen ei tarvitse tarkoittaa sotaisan puheen ja uhittelun viljelyä. Meidän on kieltäydyttävä lähtemästä eskalaatiota syventävään sanailuun. Eurooppalaisen varautumisen tärkeyden ymmärtäminen ei myöskään tarkoita, että emme aktiivisesti enää pyrkisi löytämään tietä kriisien ratkaisuun ja rauhaan.
Tulen laatimaan eurovaaliohjelmani seuraavan kuukauden aikana. Turvallisuuspolitiikan lisäksi tärkeitä teemoja tulevat varmasti olemaan kansallisen poliittisen liikkumavaran turvaaminen arvopoliittiset eurooppalaiset rajat huomioiden sekä kansalaisyhteiskunnan ja työntekijöiden edun turvaaminen EU:ssa